Merkintöjä taiteesta ja osallisuudesta

Jos pyytäisin sinua kuvailemaan reittiä, jota pitkin olet kulkenut ollaksesi juuri siinä missä nyt olet, mistä aloittaisit? Kenet kohtasit ensimmäisenä? Missä olit, kuin sait ajatuksen? Mitä tapahtui ennen kuin lähdit liikkeelle? Entä mikä saikin sinut muuttamaan suuntaasi? Kenet sitten tapasit? On helpompaa kuvitella tie kuin sen alla oleva polku, yksittäisistä askelista syntyneet jäljet, saati umpihanki johon joku joskus hyppäsi.

Osallisuus ei ole yksioikoista. Osallisuuteen liittyvää dynamiikkaa voi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään pilkkomalla sitä pienempiin osiin. Aitoa osallisuutta ei synny ilman kokemusta kuulumisesta ja tunnetta omistajuudesta. Kiinnostus on eräänlainen osallisuuden esiaste. Tätä edeltää havainto, johon liittyy jokin tunne. Osallistuessaan ihminen tekee valinnan lähteä mukaan, koska kokee siinä olevan jotakin sellaista joka tunnetasolla vetää puoleensa. Onnistunut osallistava toiminta on luonteeltaan subjektiivisesti sujuvaa ja avomielinen erilaisille kokeiluille ja mahdollistaa näin liikkumisen sivusuunnassa.

Taide voi luoda tilan, joka heijastaa havaintojamme ja välittää sisäistä kokemusmaailmaamme tunneilmaisujen ja ajatusten muodossa. Kokemuksille herkistävä taide ehdottaa, ei sanele. Se voi auttaa kokijaansa löytämään merkitysten äärelle ja altistaa kohtaamisille. Taide taipuu säilyttäen samalla oman olemuksensa, joka on sinällään arvokas.

Kokemuksen kautta kehittyy kyky kuvitella. Kun tuohon kykyyn yhdistyy halu kuulla ja ymmärtää, syntyy tila myötätuntoiselle ja havainnoivalle vuorovaikutukselle, joka sietää monimerkityksisyyttä. Aidossa vuorovaikutuksessa jaettu kokemus on samanaikaisesti itse tavoite, prosessi ja lähtökohta. Siitä osalliseksi tuleminen vaatii uteliaisuutta, kunnioitusta sekä itseä että toisia kohtaan, sekä rohkeutta ilmaista oman näkemyksensä avoimesti. Toisen kuunteleminen ei ole itsensä vaientamista.

Kokemus taiteesta avautuu moneen eri suuntaan: sisäänpäin, ulkopuolelle, ympäröivään maailmaan, nykyhetkeen, menneeseen, tiedostomattomaan. Kokemuksissa on itsessään niin monta muuttujaa, että niitä on mahdotonta vertailla keskenään ja järjestää.

Kokemus matkustaa ajassa. Sen ensimmäinen ja viimeinen käyttöpäivä on nyt. Kokemus virtaa lävitse, kaikuu meissä, suuntaa huomiomme, terästää kuuloamme, tai estää meitä näkemästä. Jaettu kokemus mahdollistaa oivalluksen siitä, että ympäröivä maailma on aina moniulotteisempi kuin millaisena se avautuu itsellemme tässä hetkessä.

Kuva ja teksti: Katri Mäkeläinen

Lue lisää osallisuudesta ja taiteen ja kulttuurin kautta välittyneistä kokemuksista Kulttuurilla osalliseksi –hankkeen julkaisusta ”Parasta oli kaikki”: Fiiliksistä vaikutuksiin taiteen ja kulttuurin kautta (2015) täältä.


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn